Uudessa kaupungissa

Siis hassua edelleen ajatella, et me ei asuta enää Helsingissä. Ja mikä muka muuttui?? Ei niin mikään, paitsi koti :). Pelkkää positiivista on vaan ollut tää pari vkoa mikä ollaan täällä "maalla" asuttu. Nyt on huomannu, kuinka ahdasmielisiä ja ankeita ihmiset on Helsingissä pääosin. Meille on joka kerta kauppareissuilla tarjottu apua rattaiden kans ovissa ja eräs herrasmies odotutti meille hissiäkin parkkihallissa, kyseli että tullaanko jo :D? Täällä ihmiset saattaa tulla juttelee ihan niitä näitä vaikka ei tunnetakaan, eilenkin Maskussa vanhempi pariskunta bongas Typyn ja rupesivat juttelemaan kuinka heillä on neljännessä polvessa saman ikäinen vauva. Siis joo, kiviäkin kiinnostaa, mut aika herttasta. Ja Maskun myyjäkin tarjosi apuaan maton kannossa, sitä ois muualla saanu kyllä anella...Tai sit mä olin niin kypsän näkönen, et se päätti tarjota apuaan :DD. Itsellä on enemmänkin tottumista esim. avun saamiseen, helposti vaan vastaa että kyllä tämä tästä, oonhan mä jo tottunu kikkailee ovista ym.

Poju alottaa srk-kerhossa ens vkolla 2krt vko ja ens viikolla on myös eskariinkin ilmottautuminen. Siis apua, mun vauva on jo ISO :O!!! Toivotaan että pääsee sinne minne haluaa. Tarkoitus ois esikoulu suorittaa taidepäiväkodissa :). Mä niin jo haluaisin että tää kaikki remppaaminen ois valmista ja mä voisin napsia tänne kuvia valmiista (ja siististä) kodista. Mutta nyt saa tyytyä tähän, keittiön tuolit näytti tältä ennen päällisiä.

Ei mikää kaunistus, mutta niin ne vaan muuttu hirviöistä kaunottariksi <3. Äh, viel ois laatikoita purkamatta ja laittamatta tavaroita paikalleen. Keittiön oviakin odotellaan edelleen...Eihän niitä ookaan kuin pari vkoa kohta odoteltu. Ja samalla meiän remppalista on vaan pidentyny. Onneksi Ukolle on iskeny joku remppahimo ja saa aikaiseksikin asioita, ainut vaan et ei anna mun auttaa. Ei taida luottaa että mäkin osaisin esim. maalata ;). Mun tekemisessä vaan voi kestää, koska maitobaarin tarttee olla auki 24h :D. Eilen oli tarkotus ehtiä tosiaan neulomaankin, mutta tarkotukseksi jäi kun päätettiin Ukon kanssa osata laittaa silikoonit ite keittiön laatoitusten reunoille. Ja osattiinhan me, rako oli vaan jätetty liian isoksi yläreunasta. Yks tuubi silikoonia riitti tasan pariin metriin... Mut seuraava kerta meneekin jo rutiinilla, eilinen oli nimittäin sellasta sotkemista, et huhhuh. Verhot valmistu keittiöön eilen, unohdin kuitenkin ostaa rypytysnauhan, joten yritän laittaa ne nätisti kiskoille ilman sitä. Tää shoppailu tulee kalliiksi, oon kohta vararikossa. No huomenna tai su säästäväisesti kirppikselle ostoksille :). Tässä vielä meidän olohuoneen ihanuus <3, Mosse ja Poju hullaantu tohon ihan täysin. Ja mä otin hallitun riskin, Mossehan on vasta pentu ja kaikkee on mukava syödä....