19. huhtikuuta 2010

Avautumista...

Heipparallaa! Ei oo oikeen ollu intoa/aikaa/voimia kirjotella. Meillä on Mosse sairastellu enemmän ja vähemmän. Kaveri sai jonkin ihme pöpön ja oksenteli kaksi yötä peräkkäin. Kaikki alko siitä kun sai possun kylkiluita ja alko samaisena iltana oksentamaan. Eli meillä ei valvota vauva vaan koira. Säikähdin toisena yönä tosissaan, kun Mosse oksensi sen seitsemättä kertaa ja oksu alko olee ihan punertavaa vaahtoa. Soittelin vaikka ja mihin saadakseni selkoa mistä vois olla kyse ja mihin ihmeeseen täällä tarttee mennä jos iso hätä tulee. Herätin kunnan ell:inkin...Onneksi loppuyöksi koira rauhottu ja sain sen seuraavana päivänä ell:iin. Ei onneksi ollut suolitukosta ja luutkin oli suurimmaksi osaksi jo sulaneet. Varsinaista syytä ei siis koskaan selvinnyt moiselle ykäämiselle. Mosse oli hieman ehtinyt kuivaa ja paino oli pudonnut 400g, mikä 6kg:sta on jo aika määrä. Nyt vedellään sitten ab-kuuria, mahansuojalääkettä ja pahoinvoinnin estolääkettä sekä RC:n intestinal ruokaa (törky kallis..) sen aikaa että vatsa normalisoituu. Niin ja tätä aiemmin käytiin ell:ssä silmätulehduksen vuoksi. Kyselin viimeisimmällä käynnillä allergian mahollisuudesta silmien oirehtimiselle, koska Mossen korvanpäihinkin oli ilmestynyt pienet ihan lialta näyttävät kohdat, jotka kutisi. Lääkärin mielestä korvien merkit viittaa allergiaan. Että sekin vielä, mä alan olee vahvasti barffauksen lopettamisen kannalla, koska en halua yksinkertasesti enää koskaan pelätä toisen hengen takia sen vuoksi että oon antanu luita syötäväksi. Sekä nyt pitäisi eliminoimalla alkaa selvittää mille tuo on allerginen...Ihan kiva että tällanenkin tähän rahapulaan tuli, mutta ei tullut mieleenkään jättää käymättä lekurissa ja hoitamatta Mossea kuntoon.

Eikä siinä tietenkään kaikki mitä meille voi tapahtua. Ukko kävi eräs aamu suihkussa ja meni alas sekä oli lähdössä koiraa viemään ulos. Ja kas meille oli tullut kevättulva. Kylppäri on suoraan eteisen yläpuolella ja katosta senkus vaan lorisi vettä. Jee, että voikin olla huono tuuri. No meillä kävi tekninen isännöitsijä, joku asiantuntija sekä putkimies toteamassa että eteisen katto pitää avata. Suihkun lattiakaivo vuoti jostain tiivisteestä kaivon ulkopuolelle ja tiputti veden eteiseen. Nyt sitten selvitellään mistä tarkalleen vuoto tapahtuu ja onko siellä jtn muutakin häikkää. Ja pahimmassa tapauksessa kylppärin kaivo on padottanut veden aiemminkin, mutta edelliset asukkaat on antaneet sen vain olla ja sieltähän voi siis löytyä hometta...Mikä mahdollisesti voi selittää koirankin allergiaoireet. Tulee väkisinkin sellainen fiilis, että onko väärin haluta perheelleen ns. parempaa. Kaikki remontointi on ollut turhaa jos täältä löytyy hometta ja jos löytyy me haetaan kyllä kaupan purkua. Me ei aiota asua asunnossa jossa on hometta ja onhan sellaisen asunnon jälleenmyyntikin aivan mahdotonta. Kylppäri oli käyttökiellossa pari päivää ja periaatteessa alakerran vessakin on puuttellinen käyttöön (kiitos entisten asukkaiden), joten olihan siinä kiva olla lasten kanssa kun ainut vesipiste oli keittiössä.

Joku miettii miksi ei olla valitettu myyjälle, no kyllä ollaan ja ne oli vaan valmiit riitelemään. Oltiin tekemässä reklamaatiota jo alakerran wc:stä, jos kylppäriin liittyen löytyy vielä jotain, niin se laitetaan samaan syssyyn. Ehei, ei me jäädä vaan odottelee, myyjä maksaa, hyvällä tai pahalla.

14. huhtikuuta 2010

Teinikoira = hermot riekaleina

Siinä se, kiteytettynä yhteen lauseeseen. Miksi juuri meidän rekku on se kovaäänisin komentelija jonka maa päällään kantaa? On sitä koulutettukin ja osaa se kun tahtoo, mut autas kuule se kerta kun ei huvitakaan...Ni sitten ei vaan totella...

Eilen käytin Mossen ell:ssä silmätulehduksen vuoksi, kaverin silmät vuotaa ja kutisee niin että on rapsutellu sekä hangannu silmänsä punasiksi. 7-10 pv tipotellaa silätippoja ja jos ei 7 pv:n aikana auta, käski ell meidät tulemaan uudestaan. Ja sittenhän lähdetään tutkimaan hutkimaan allergioita, pahinta pelkään...

Matkalla sinne, alko Mosse kesken matkan räkyttämään hulluna, en tiiä säikähtikö pyöräilijää (ei ennen tapahtunut) vai haukkuko lintu ja komensi mua päästämään sen luokse. Noh mähän en tehnyt mitään siinä vaiheessa kun mua kommennetaan. Kielsin tiukasti kyllä "Ei!". Liikkeelle lähdettiin vasta kun haukku loppu, tovi siinä kyllä meni. Loppumatka meni hienosti, mitä nyt taas kerran harjoteltiin vetämättä oloa. Siihen ei kuitenkaan pystynyt kunnolla paneutumaan kiireen takia. Perillä ell:ssä oli ihan ok, haukahti pari kertaa mennessä ja oli into piukeena taas kun mentiin ell:iin = Mosselle namia. Silmät oli ilmeisen kipeet, koska ei ois millään antanu koskee ja tutkia valolla. Ell oli hiukan ei mun makuun, mutta homma hoitu ihan ok ja edes jotenkin koirakin huomioiden. Huoneesta pois tullessa Mosse bongas seuraavan potilaan ja taas vedettiin haukkusessio. Tällä kertaa komensi haukullaan päästämään toisen koiran luo...Toisen koiran omistaja Mummeli voivotteli toisen pelkäävän, juu ei se pelänny, se vaan komenteli...Ell henkilökunta totesi Mossen olevan hermostunut, no sitäkin juu, mut itse tulkitsisin sen komenteluksi ja kun haukkuessaan katsoo välillä mua, että jotenkin odottaa mun tekevän jotain?? 

Takasin kotiin tullessa oli sitten taas niin hieno poika ja käveli todella upeasti rattaiden vieressä. Niin kauan kunnes nähtiin koira, jolle piti haukkua pari kertaa, kielsin mentiin ohi ja se oli siinä. Mutta ei siinä vielä kaikki, Mosse bongas kaks naakkaa jotka piti haukkua ja sitten haukkua mulle komennellen, kun en päästäny lintujen perään ja enkä törkeenä suostunut liikkumaankaan haukkumisen takia. Siinä taas tovi meni kieltäessä ja toisen haukkuessa ennen kuin tajus ettei tässä haukkumalla mitään tule, ihan niinkuin ei ennenkään ole tullut. Samalla joku mummeli rullaili vierestä ja voivotteli että mikäs toisella on...Juu ei mikään, se vaan komentaa mua, totesin.

Että sellasta, eilen oli ajoittain sellainen fiilis, että tyrkkään koiran ekalle vastaantulijalle joka huolii ja pyydän tuomaan sen takaisin 4v iässä, KiitosH! Toukokuussa ois tarkotus alkaa opettelee agilitya ja miten perkules opetellaan, jos sielläkin toi vetää ihan överiksi??


Näyttelyssä käytiin Kaapelitehtaalla 28.3.2010, epävirallinen pentunäyttely. Mossen luokassa kilpaili 3 urosta 7-9kk. Mosse sijoittui 3 ja sai Kunniapalkinnon :). Näyttelyyn mennessä oltiin taas niin kierroksilla, että Mosse haukku kun mentiin sisälle. Olin komentanut jo useaan kertaan sitä ja ajattelin, että kunhan kehän reunalle päästään, niin pystyn paremmin keskittyy koiraan ja saadaan koko revohka (perhe siis mukana) asemiin. Eipä päästy kuin ekan kehän laitamille, kun joku nainen tiuskaisi: " Komenna sitä koiraas!". Ymmärrän, että koiran haukku/räkytys ei ole mukavaa kuunneltavaa, en itsekään siitä pidä ja se ahdistaa kun en aina sille pysty tekemään mitään. Olin jo komentanut Mossea ja yritin suoriutua sinne oman kehän laidalle. Noh Ukko lapsineen läks kehän laidalle ja mä jäin komentaa Mossea. Sainkin sen jotenkuten olemaan kunnolla ja jatkettiin matkaa periaatteella, että haukulla ei tapahdu mitään. Saatiin varmaan miljoona vihaista ja halveksivaa katsetta muilta koiran omistajilta, mutta ei voi mitään, vaikka kirpaseekin. Meiän Mosse kun ei vielä ainakaan toimi kaukosäätimestä. Saatiin hieno arvostelu ja Mossekin oli kehän laitamille päästyään hienosti ja tutkaili muita omalta paikaltaan omalla peitollaan. Kehässä meni hienommin kuin aiemmin, osasi hyvin seistä, kävellä ja oli pöydälläkin hienosti. Tuomarin yritti pusutella ohimennen :D: Tässä tuomari Kirsi Laamasen arvostelu:

"Keskikokoa isompi hyvin ryhdikäs & temperamentikas urospentu, jonka lanneosa voisi olla lyhyempi. Hyvä raajaluusto. Hyvin kulmautunut edestä & takaa. hyvä ylälinja. Hyvät pään linjat, aika isot korvat, jotka hyväasentoiset ja oikeassa paikassa. Sujuvat reippaat liikkeet. Avoin käytös."



Kyllä tuosta kannattikin maksaa (?) :D. Eniten itseä ilahdutti Mossen käytös kehässä ja tuomarin kanssa. Kehä harjottelut ei oo siis menneet hukkaan ja oli tosi ystis tuomarille :). Mihis mentäs sitten harjottelee ihan tuota näyttelyssä oloa? Ajatuksena oli mennä Haminan kv näyttelyyn toukokuussa, mut mähän häpeen itteni maan rakoon, jos tuo taas vetää överit kun mennään paikalle...Niin ja ens vkonlopun mätsärikin jää sairastumisen takia väliin :/...

Nyt sitten taas kerran ohjelmassa kurinpalautusta ja kurinpalautusta, kurinpalautusta, kurinpalautusta ja vielä kerran kurinpalautusta. Ihan selkeesti nyt mitellään Mossen kanssa siitä, kumpi on jääräpäisempi. Ja mä aion kyl voittaa tän!

9. huhtikuuta 2010

Perjantai-projekti

Terapiaa kera matonkuteiden. Joskus pari vuotta sitten kirpparilta mukaani tarttui muutama kerällinen mustaa ja valkoista matonkudetta. Tein niistä aluksi pyöreän maton, jolle en kuitenkaan koskaan löytänyt järkevää paikkaa/käyttöä. Kyllästyin katselemaan sitä nurkissa ja pistin purkaen. Tämän perjantain projekti oli tehdä mustasta matonkuteesta kori keskeneräiselle käsityölle. Mulla kun aina tuppaa jokin stressinpoistaja olla kesken, niin ei tarvitse säilöä millon missäkin kolossa :). Ei tarvitse Ukonkaan valitella puikoista hanurissa :D.



Aluksi kun purin mattoa, pyörittelin ajatusta mielessä tehdä koiralle pidempi hihna ns. "koulutushihna" valkosesta matonkuteesta. Meinasin ensin neuloa pötköä, sitten virkata ja lopulta muistin omistavani sellaisen "kojeen" jolla voi tehdä pötköä ihan vaan nostelemalla silmukoita. Lopputuloksena n. sormen paksuista hihnaa sellaset 5m :). Hihnan tein jo aiemmin. Tosin tuolle kääkättimelle voi olla liian paksu, mut kerron heti onnistuiko yhteiselo hihnan kanssa kun päästään kokeilee :D.
 

Suosittelen lämpimästi perjantai-projekteja muillekin, ei kun ideoimaan!

8. huhtikuuta 2010

Kevät mietteitä ja kuulumisia

Keväällä alkaa ihana aika, kun mieli kirkastuu ja ajatus toimii kirkkaammin. Luonto herää ja herää ne kaikki omat suunnitelmat uuteen valoon. Niin ja näyttää se valo ne pimeätkin puolet asioista, ikävä kyllä. Vaikka valosta saa voimaa ja on pirteämpi olo, mua on vaan väsyttäny jo pitkään. Tääkö on se kuuluisa kevätväsymys? Mä en oo koskaan oikeen jaksanu uskoo kevätväsymykseen, koska silloinhan on ihanaa ja valoisaa ja kaikkee. Mut tottahan tuo voi olla näköjään.

Ikä tuo varmuutta
Uskon näin. Tässä kaikkea pohdiskelleena olen tullut siihen tulokseen, että kyllä se ikä vaan tekee kummasti itsevarmemmaksi. Ei enää tarvite turhia ujostella (vaikka ujo oon välillä silti), ei tarvitse näyttää koko ajan hyvältä jos ei jaksa ja mikä tärkeintä, ei tarvitse oikeesti enää miettiä miltä muiden silmissä näyttää, vaan voi näyttää just siltä mikä itsestä parhaalta tuntuu :D. Karrikoiden ei tarvitse miettiä muuta kuin omaa napaa. Mutta itselle on ainakin vaikeeta se oman itsensä ajattelu toisinaan ja sortuukin sitten helposti tekemään asioita niin että muilla on hyvä olla, mikä tietenkin on hyvä asia, mutta sitten unohtuu se että mikä on itselle se asia josta tulee hyvä olo. Balanssia hakee koko ajan ja näin vanhemmiten itselle on alkanut olemaan tärkeetä se, että joku välittää musta ja mun ajatuksista, enkä enää niele kaikkea ihan noin vaan. Välillä tekee mieli huutaa, "Hei mäkin olen täällä!" Hmm, onkohan mulla murrosikä..? :D

Ikä ja aika tuo haikeutta
Sitä joskus unohtuu muistelemaan menneitä. Tänä vuonna marraskuussa tulee 10 vuotta yhteistä eloa tuon Ukon kanssa ja jäinpä miettelemään mennyttä aikaa yhdessä. Paljon on koettu ja tehty yhdessä. Heräsi ajatuksia. Onko Ukko se sama mies johon rakastuin, miten itse on  muuttunut, miten parisuhde on muuttunut yms. Ja on ne muuttuneet, väkisinkin. En usko että kukaan/mikään ei muuttuisi 10:ssä vuodessa. No sitten rupesin miettimään, mikä on/ei ole muuttunut. Ja näin "peruspessimistinä" ensin tietty nousi mieleen kaikki ei niin hyvät asiat. Edelleenkään tuo Ukko ei tee kotihommia, ei pese pyykkiä, ei imuroi, pese lattioita, tee ruokaa (okei, osaa se soittaa pizza tilauksen ja tehdä valmisruokia :D), laita astioita, siivoa jälkiään. Mutta sitten tuli mieleen niitä hyviä asioitakin :). Ukko touhuaa lasten kanssa, hoitaa koiraa, kantaa kauppakassit kiltisti, on tehny remppaa, hoitaa lapsia, hoitaa autoon liittyvät asiat ja on yrittäny ainakin parantaa tapojaan mm. siivoamalla jälkiään ym. Mulle ei vaan aina kelpaa Ukon työn jälki *perfektionisti*. Mikä huvittavinta, Ukko jauhaa pojalle joka käänteessä, jos teet jtn niin teet kunnolla, joskus voisi herra käyttää omia oppejaan käytännössä :D. Ja kun mulle ei kelpaa aina lopputulos, on Ukko tullut siihen päätökseen, että on turha edes yrittää. Joten oravanpyörä on valmis, tadaa! No jos jotain ollaan molemmat opittu, niin se ettei anneta heti periksi oli asia kuin asia, ne puhutaan selviksi. Ollaan vaan niin pirun itsepäitä molemmat, että ei se ihan helppoo oo vääntää kättä :D. Pohdinnoissani ei siis ole ollut juurikaan päätä eikä häntää, plussia ja miinuksia löytyy, mutta lopputulos on silti se että ne kuuluu elämään. Mitään en vaihtais pois. Paitsi tietty voisin olla edelleen sen 10v nuorempi, mutta tällä elämänkokemuksella, ei paha ;). Haikeaksi ajan kulun tekee sekin, että tajuaa ajan menneen, asioiden muuttuneen ja ne ei tietty enää muutu. Nyt jaksaa taas toivon mukaan sitten katsoa tulevaan :).

Jumitus
Tiedättehän se tunne, kun jotain tartteis tapahtua, muttei tapahdu mitään ja ei oikeen itsekään tiedä mitä pitäis tapahtua? Muutamana päivänä on ollu tällanen fiilis ja alkaa ärsyttää kun ei sitten mitään tapahdu ja tajuaa, et ei hemmetti siinähän se koko päivä taas hujahti. Mulla on ihan selkeesti liikaa aikaa, koska nää mun pohdinnat kaikista asioista ei vaan lopu :D. Mä oletan että tällä hetkellä alkaa sisäistämään jo tän koko muutto jutun ja tajuamaan et hei näin tää on, elä sen kans. Kolahti oikeen kunnolla, kun katselin avoimia työpaikkoja ja löysinkin yhden jossa haetaan vakkareita ihan lähelle pk:iin. Sit sen tajus! Ei vitsit, mähän haen täältä töitä, tänne me sitten päädyttiin... Tästä seurasi tietenkin lisää pohdintaa. (Yllätys :D). Jäin miettimään haenko paikkaa, koska 

A: Siellä on lähes sukulainen pomona, 
B: En halua alottaa töitä elokuussa ja viedä Typyä hoitoon alle 1v, 
C: Kannataako edes hakea, kun olisin tulossa töihin vasta 2011, 
D: Poju ois samassa paikassa eskarissa.

Ja sitten alko ahdistaa...Miks mun tarvii miettiä näitä jo nyt?? Mä oon kotona siihen asti kun Typy täyttää kaksi ja piste. Oliskin niin helppoo käytännössä...Noh, paikan hakemista voi pohtia 20.4 asti.

Projekti: uusia kavereita
Tällainen alkakoon. Osasyy kevätväsymykselle on tämä, ei oo aikuista seuraa missään mulle päivisin, ellen lähde ystävien luo kauemmas. Ja ei sielläkään välttisti, koska niilläki on työt yms. Joten jotain tarttis tehdä. Mä oon vaan niin hitsin laiska lähtee aamulla aikaseen kökkii puistoon, eikä lähtemisessä mitään, mutta pikkuneitikin vetää sikeitä ysiin asti...Noh, ehkä tää tästä ja mulla on joskus ihan jotain elämäksikin kutsuttua :D.

7. huhtikuuta 2010

Vihdoinkin!

Se tapahtui, se jota olen odottanut jo kohta 10v. Ensimmäinen ihan itse ostettu ja valittu sohva saapui kotiin <3. Nyt ei tarvitse enää tuskailla, ettei kaikki mahtuis sohvalle istumaan ja olemaan. Kas tässä, vaaleana oli toinen vaihtoehto, mutta lapset ja koira löytyy niin turha toivo.


 Kuvattu vähän hassusti, mutta sohva on tosissaan niin iso, ettei oikein saanu kunnolla muuten kuvaan :D. Muut sisustus suunnitelmat seisoo, ei vaan oo saanu aikaiseksi. Ja toi finanssipuoli tehokkaasti häiritsee hankintoja...