Ajalla 7.7.2010-15.7.2010
Reitti Koti - Hki-Vantaa - Bangkok-Suvarnabhumi - Pattaya - Bangkok-Suvarnabhumi - Hongkong Hkia - Hki-Vantaa - Koti
Kokoonpano Minä, Hän ja rakkauden hedelmät. matkatavarat sisällytettynä 3 käsimatkatavaroihin otettavat trollit, reppu. Typyllä matkassa vain kantoliina, jota käytettiin kyllä koko rahan edestä ja oli helppoa :). Rattaat olisi olleet vain taakaksi reissussa.
Lennot Yölento lähti 23:40 Helsinki-Vantaan lentokentältä, matkajännitystä hiukan ilmassa, muttei kumminkaan pahasti. Tulee aina se tuttu tunne, mistä tietää että tätä on odottanut :), kun kentälle saapuu. Puhumattakaan siitä tutusta stndby jännäyksestä mahtuuko lennolle. Noh, me onneksemme mahduttiin. Edessä 10h ilmassa. Lapset veti koko lennon sujuvasti, itse panikoin ruotsalais herrasmiehen vieressä vauvan kanssa, melkein tuli heitettyä teet herran syliin... :O. Typy söi tisua ja nukkui koko lennon, väsykitinää piti hetken verran. Isoveikka veti lennon rutiinilla ja pelaili, söi ja nukkui. Ei ihmeempiä, itse ei taaskaan nukkunut kovin hyvin, ei vaan osaa, varsinkaan beibe sylissä.
Bangkok Suvarnabhumin lentokentällä tultiin läpi maahantulotarkastuksen ja näytettiin maahantulokaavakkeet ja kuvatkin napattiin. Sama kuvio toistui pois lähdettäessä. Päämääräksi olimme laittaneet vain Pattayan, koska hotelliahan ei vielä oltu varattu. Tämän jälkeen lähdimme etsiskelemään kuljetusta Pattayalle. Ja kuljetusfirmojahan kentällä löytyy yllin kyllin, ja itse saa olla tinkaamassa sitä halvinta kuskaajaa. Kohtuuhinnasta sovittuamme, saimme taksikuskin kuskaamaan meidät Pattayalle. Kovasti sama firma tyrkytti majoitusta, tässä vaiheessa emme vielä ottaneet sitä, vaan ajattelimme perillä tekevämme hotellivarauksen. N. 1,5h ajon jälkeen oltiin kuskin toimistolla paikan päällä, nukuimme lähes koko ajomatkan ja poliisitkin oli matkan varrella, turisteja kyydissä, niin ei edes pysäytetty huomattavan ylinopeuden ajamisesta...
Pattaya Perillä päätimme sitten kuitenkin ottaa taksikuskin firmasta hotellin ja saatiin kohtuuhintaan siisti hotelli, jossa oli upea uima-allas ja huoneessa vedenkeitin/kahvit. Tuo seksiturismistaan kuuluisa kaupunki avautui Thaimaalaisena maisemana kaikkine mainoksineen ja kojuineen kun saavuttiin. Näiden kontrastina uuden uutukaisia ostareita ja hotelleja.
Hotellia vastapäätä oli sopivasti iso ostoskeskus ilmastointeineen ja kauppoineen, niin hieno että Thaimaan kunkkukin kävi eräs ilta shoppailee :D. Kostea ja kuuma ilma tukahdutti jo kun lentokentältä olimme astuneet ulos ja se HAJU. Hajuun kyllä viikossa tottui, mutta toisinaan merenelävien käryttämisen katku häiritsi. Mutta se meri ja maisemat, sekä lämpö <3. Niitä lähdettiin hakemaan, vaikka olihan nuo helteet Suomessakin.
Yhtenä päivänä käytiin Elefanttikylässä ja Poju pääsi toteuttamaan haavensa elefanttiratsastuksesta. Ja se olikin jännää :D. Poju pääsi myös tutustumaan vauva-apinaan.
Pari päivää meni helposti shoppaillessa, paljoa ei tuliaisia pystynyt käsimatkatavaroilla tuomaan, mutta jtn vaatetta sain sentään mukaani :). Halpaa oli ja tinkiäkin sai, mutta näkyi se lama tuollakin. Tinkasivat kyllä, mutta selkeästi yrittivät turisteilta ne turistihinnat saadakin, tinkaamisesta huolimatta. Ostoskeskuksissa oli keskihintaista, vauvan ruoat kalliita. Mukana oli onneksi melkein koko viikoksi riittäneet eväät Typylle. Kävimme myös keilaamassa, sekä uimassa monen monta kertaa. Hotellilla tutustuimme Australialais-perheeseen, jossa oli Pojua vuoden vanhempi poika. Pojista oli aamuisin ja iltaisin seuraa toisilleen altaala. Ja hauskaa näytti olevan :D.
Saimmekin kutsun kyläilemään heidän luokse. Kävimme yhdessä syömässä ihanassa ravintolassa, jossa oli yhdistetty buffa ja normitarjoilu yhteen. Hyvää ruokaa oli tarjolla jos jonkinlaista, paikallisesta skandinaaviseen. Halvimmalla söi tietenkin paikallista ruokaa, josta ehdoton suosikki on paistettu riisi, NAm :P!
Pattayalta löytyy melkein julkista liikennettä vastaavat pickup lava-autot, jotka vinkattiin tarvittaessa sivuun ja painettiin nappia kun halusi pois. Nämä kulki rivakasti pääkaduilla yhtä katua yhteen suuntaan ja toista katua toiseen suuntaan. Maksoi 20Baht per nassu ja välillä ajeltiin ihan huvikseenkin näillä, varsinkin sillon jos Poju väsähti kävelyyn. Vauski ei kyydistä maksanut, vaikka aluksi yrittivät riistää siitäkin maksun.
Seksiturismi näkyi kaduilla tyttöjen maleksimisena rantakadulla n. iltakasista eteenpäin, eli kun oli tullut jo pimeää. Naikkoset ei meitä häirinneet mitenkään, tiedettiin toki mitä tekevät siellä, mutta ei meidän lomaan vaikuttaneet. Jos asiaa alkaa vatvomaan, niin saahan sitä vaikka minkämoisia aatoksia, mutta asiaa ajattelimme lähinnä niin että se on heidän työ. Hauskin illanvietto vietettiinkin kyllä yhdessä tankobaarissa kadun varrella, Poju muistaa varmasti aina pelanneensa bilistä juuri tuolla :D. Tytöt pelasivat myös Pojun kanssa paikallista "huojuvaa tornia", josta en ole nähnyt niin korkeaa pinoa ikinä, taitavia olivat. Sekä 4 suoraa jaksoivat pelailla monta peliä. Kello ei ollut tuohon aikaan paljon ja asiakkaita oli vähän, joten siksi "uskalsimme" jäädä paikalle. Meno ei ollut rajua ja siinä sivussa joimme yhdet huurteiset, naikkoset ei tyrkyttäneet eivätkä ehdotelleet Miehelle mitään.
Kävimme myös kalahieronnassa, jossa varmaan sata pikkukalaa nyppi hassusti nahkaa. Meinattiin kuolla nauruun, Poju oli hieronnan aikana lasten valvotussa leikkipaikassa. Itse kävin tosiaan Thai-hieronnassa ja tunnin verran venyteltiin hieroen joka jäsen ja selkä+hartiat. Jälkeenpäin harmitti etten ottanut ihan vaan niska/hartia-hierontaa viikon kanniskeltuani Typyä. Mutta niin rentouttavaa oli, että tuntui siltä kuin aikaa olisi kulunut vain hetki sekä meinasin nukahtaa hierontaan. Hiustenleikkuussa oltiin myös koko perhe ja homma sujui vaikkei puhuttu kampaajien kanssa samaa kieltä :D.
Kuvassa vasemmalla kampaajatäti ja oikealla kahvilan täti, jolta Typy sai helistimen.bHymyjen maa, niinhän sitä sanotaan :). Kyllä sitä Thaimaa on, tietyllä varauksella tosin, liian sinisilmäinen ei kannata kuitenkaan olla. Mutta ihmiset ovat oikeasti siellä ystävällisiä, lapsirakkaita, joka tuli todettua kahden lapsen kanssa. Aina löytyi syli vauvalle lähes joka paikassa, jopa hieronnassa ollessani naiset viihdyttivät lapsia, mies joi kaljaa odotellessa ja minä nautin Thaihieronnasta. Joka oli kyllä kokemus :D, hyvä sellainen.
Koh Larn Upein omatoimiretki tehtiin läheiselle Koh Larnin saarelle. Aamusta kävelimme laiturille n. kilsan päähän odottelemaan lautan lähtöä. Turisteille kauppasivat ns. speed boatia, jolla olisi päässyt saarelle n. 20 minuutissa. Hinta oli kuitenkin 2000 Baht, kun lautalla matkasimme 60 Bahtilla. Joten lautalla köröteltiin ja ihailtiin maisemia 45 min. Rannassa otimme mopotaksit, kyllä, niin uskomattomalta kuin kuulostaakin. Itse hoin koko kyydin ajan että selviämme hengissä perille. Tämä kyyti kustansi kahdella skotterilla 80 Baht, eli about 2 €. Päämääränä oli Samaen ranta toisella puolen saarta ja ei olisi uskonut korkeuseron ensinäkemältä olevan niin suuri. Ensin ajelimme hurjan ylämäen saaren keskellä ja siitä vielä hurjempi alamäki alas. Alamäessä rukoilin jo kaikkia jumalia, että päästään ehjänä perille. Mopokuskin hiljaa oli varmasti hiljempaa kuin normisti, mutta hiljempaakin ois voinu mennä. Perillä kuitenki odotti juuri ne kaikista Thaimaa kuvista nähdyt upeat rannat, kirkas ja lämmin merivesi. Aurinkovarjot otettiin eräästä ravintolasta ja kun söimme siellä ei maksanut rantapaikka mtn. Kävimme vuorotellen Miehen kanssa uiskentelemassa Pojun kera, Pojuhan ei olisi lähtenyt rannalta mihinkään, niin kivaa oli :D. Varsinkin rannalle ostettujen hiekkalelujen kanssa. Siinä istuskellessa, mies vahti Typyä ja mulle laitettiin pikkuletit. Varsin nopsa oli nainen käsistään, 45 min ja mulla oli pikkuletit valmiit :O. Mies otti tän jälkeen elämänsä ensimmäisen pedikyyrin :D. Parhaat sapuskat oli täällä myös. Koko päivän reissuun saatiin menemään rahaa joku 35€, et ei paha :).
Kotiin Tähdättiin Honkongin koneeseen joka lähti aamupäivällä, joten aamusta poistuimme hotellista. Aikaerosta sekaisin nukuimme taas taksimatkan kentälle. Heräsimme aamukuudelta, eli suomen aikaa aamuyöllä kahdelta...Koneessa oli hyvin tilaa, joten ei ongelmia, lentoyhtiönä Cathay Pacific. Ystävällistä lentohenkilökuntaa ja pystyin jopa torkkumaan koneessa. Lento tuntui lyhyeltä, vaikka 4 tuntia vierähtikin. Hongkongissa tiedettiin olevamme ajoissa ja lentoja lähtikin kaksi. Aiempaan olimme myöhässä lähtöselvityksessä, aikaa olisi ollut n 30min ehtiä koneeseen ja kun välissä on turvatarkastukset ja lippuhässäkät, niin turha toivo. Iltakoneeseen käskivät tulla kyselemään illalla 22.00, koska eivät voinee buukata meitä vielä sisään. Noh, kun aikaa kerran oli, kello oli n. 15.00, päätimme kävästä Hongkongissakin. Poju olisi halunnut jäädä sinne yöksi ja Plan B olikin jäädä yötä jos lennolle ei mahdu. Siis laukut säilöön ja menoksi! Ihan Cityyn asti ei aika riittänyt, koska Hongkongissa kun asustaa muutama miljoona ihmistä, ei liikenne aina pelaa ajallaan. Otimme lentokenttä junan Kowlooniin. Matka-aika oli n. puolisen tuntia ja matkalla näkyi hienot maisemat.
Perillä jäimme junasta pois ja ulos tultua pölähdettiin keskelle hervottomia pilvenpiirtäjiä. Siis tämä oli jonkinlainen lähiö Hongkongilaisella mittapuulla, hyvin siisti, vihreää ja juna-asema. Etsiskeltyämme ja pohdittuamme hetken, löysimme näköyhteyden kaupunkinn. Kyselimme joltain ovivahdilta miten pääsisi satamaan, mutta tosiaan kehotti jäämään Kowlooniin liikenteen takia, koska meillä on lento johon pitää ehtiä. Kertoi että siinä talon alakerrassa, missä olimme on iso ostoskeskus, sisäluistinrata ja vaikka mitä, että kannattaa jäädä sinne ja käydä vaikka syömässä. Neuvosta vaari ja sinne. Siellä olikin sitten ihan Pradan ja Vuittonin liikkeistä lähtien kaikkea. Kävimme parhailla Burgereilla Marketin ruokapuolella ja shoppailimme vähän. Löysin jopa H&M:n :D. Poju sai kauan odottamansa HArry Potter-lego pelin pleikkarille synttärilahjaksi etukäteen ja mikä parasta kuulemma, sitä ei vielä saa Suomesta. Oli todella upea ostoskeskus ja se lastenhoitohuone, sille ei vedä vertoja mikään Suomessa nähty. Harmikseni ei tullut kuvattua. Ja huvittavaa, vessatkin ihan itse vetivät asioinnin jälkeen :D. Niin hyvä kuva jäi meille Hongkongista, että jokin kerta suuntamme reissumme kyllä ehdottomasti sinne!
Kotimatka jatkuu? Sitä taasen jännättiin, mentiin tsekkaus-luukulle oikeaan aikaan, mutta patistivat meidät takaisin. Oltiin kuulemma ainoat paikkaa odottavat, mutta jäivät vielä venailemaan jatkolennoille tulevia. Jännitys tiivistyi loppuun asti, mutta mahduttiin sittenkin koneeseen. Kotimatka voi siis alkaa :). Ja viikon reissaamisen ja tuollaisen supertehokkaan päivän jälkeen kaipasi oikeasti jo kotiin. Paluulennolla istuimme kuitenkin eri paikoissa. Mies istui Pojun kanssa yhdessä ja minä ja Typy erikseen. Olisin voinut istua Pojun kanssa toki, mutta sitten oisin saanut revetä kahdeksi yhtä aikaa, auttamaan Pojua ja sivussa ruokkia Typyä. Lentoemot ihmettelivät ratkaisua, mutta Typyn ruokittuani ja tisuteltua, Mies otti Typyn luokseen ja siihen penkkiriville saimme vauvakopan, jossa Typy nukkui lähes koko lennon. Kahdesti heräili tisuttelemaan ja jatkoi unia. Itse pystyin hiukan jopa nukkumaan. Mies ihmetteli äidinvaistojani, havahduin kuulemma Typyn kitinään samontein umpiunesta, mutta lennolla olleeseen toisen vauskin itkuun en reagoinut mitenkään. Äidinvaistot <3.
Yhteenveto Reissaaminen on mukavaa ja hyvin menikin. Kivaa vaihtelua tähän arkeen. Mutta kotiin onkin sitten taas superimpaa palata ja huomata kuinka tärkeitä ne tutut asiat ovatkaan! Ja kiitos sille, joka jakso romaanin lukea :D! puolet lisää olisi varmasti vielä kerrottavaa...
