Tänään olikin karvasen Mosse-vauvan ensidebyytti koiranäyttelyn saralla. Mosse sijoittui 5-7kk urosten toiseksi saaden kunniapalkinnon :). Emäntä on ylpee! Ja rotuhan siis oli piip-piip-kääpiöpinseri. Mosse saavutti äsköttäin kunnioitettavan 6kk iän ja sen huomaa. Herra on itse itsepäisyys. Mutta jtn oli kaaliin jäänyt harjoittelusta ja osasi halutessaan (kuten tuomarikin mainitsi) niin seistä kuin kävelläkin. Tässä tuomarin Marianne Holmin arvostelu:
"Tyypiltään oikea, hyvin urosmainen, hyvä pää, kauniit silmät, erinomainen kaula, eturinta ja rintakehä joka kuitenkin saisi olla pidempi, erittäin hyvin kulmautuneet sopiva luustoiset raajat, erinomainen häntä, liikkuu halutessaan hyvin."
Viimeinen kommentti kuvaa meiän Mosse-mäniä hyvin, halutessaan tekee mitä vain. Ja jos nakkia palkaksi on niin kiipeää vaikka puuhun. Saas nähä jatkossa, mitä me keksitään, josko näyttelyt vielä kutsuu meitä.
Käsityöt on paussilla, Typy vie suuren osan ajasta joko syöden tai vaipan vaihtoa harrastaen. Yksi neuleliivi on tekeillä muistaakseni uusimmasta Novita lehdestä. Uus Modakin tipahti luukusta, mutta ainakaan vielä ei inspis iskeny. Miten se onkin niin että niistä vanhoista lehdistä löytyy sitten kyllä hommia vaikka kuinka?? Harmi kun langat on tällä hetkellä paremmassa säilössä vuokravarastolla, ois voinu väsäillä tuolle koiruudelle pipon näille pakkasille. Ompelukone on korvannu hiukan lankapuuhia, inspis iski ja väsäsin Pojun vanhasta haalarista tällasen:
Ei oo kyllä ihan valmis vielä, mutta kunhan viimeistelyt hoidan ni johan kelpaa :). Tosin siihen mennessä voi olla pakkaset jo mennyttä...Tän hetken isoin proggis on meiän uus asunto. Asustellaan evakossa anopin luona nyt jo 4:ttä viikkoa...Remontin pitäis valmistua vkon päästä, mutta arvatkaa vaan näyttääkö siltä. No ei. Keittiö tulee huomenna paikan päälle ja sit toivon mukaan asennetaan parissa päivässä. Haluisin ite olla mukana hommissa ja se ois kivaakin, mutta...Lapset. Ei ton Typyn kans ainakaan mtn voi tehdä ts. vois mutta sitä ei voi viedä rempan keskelle. Toinen on viel niin pieni, vajaa 2kk. Niin sit ite turhautuu täällä vaan ootellen että joskus tulee valmista. Ja kun mä turhaudun, kiukuttelen Ukolle ja sit sillä menee hermot, koska sehän se siellä painaa duunia minkä kerkiää. Sitten tuleekin vietettyä päivät haaveillen sisustusta yms. Pari juttua oon jo ostellukin esim. kaihtimen keittiöön ja maton Typyn huoneeseen. Pojulle yritin tyrkyttää sinistä tai vihreätä mattoa, mut väittele nyt sit makuasioista 5 veen kanssa. Herra ois halunnu mustan tai harmaan maton ja mä en suostunu, koska ei sovi väreihin. Menis muuten koko kalustus uusiksi...Että sellasta. Ja kaiken muun sisustusideoinnin tyrmää Ukko. Siis aproboo, paras vaan olla kyselemättä kenenkään mielipidettä ja tehä just niinku ite haluu, eikös?? ;) On se muuten hyvä tälleen synnytyksen jälkeen olla tätä touhua näinkin paljon, raskauskiloja jäljellä enää 3kg, jihaa! Mut kyl mä odotan sitä päivää, kun ollaan uudessa kodissa ja se on valmis <3.
Aargh, tahtoo jo sisustamaan! Ei ois vapaaehtoisia rahoittamaan sitä??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti