12. helmikuuta 2010

"Mä en tykkää Jeesus-laulusta!"

Tokaisi Poju kun oli ekaa kertaa ollu srk-kerhossa...Jep, siis loistavaa :D. Ihan kiva shokki ollu hoitsuille kerhossa, kun poika repee itkemään kun lauletaan jumalan kämmenellä. Pelästyivät oikeesti et on joku hätänä. Poikahan ei siis vaan tykkää laulamisesta ja tuo laulu ilmeisesti toi mieleen vähän aikaa sitten olleet hautajaiset. Unohdin sanoo Pojun antipatiasta laulamista kohtaan (laulaa kyllä itekseen vaikka mitä). Juteltiin kerhon jälkeen ja oli kuitenkin ollu kivaa siellä ja sai syödä eväitä ja kaikkee. Ei mitään muuta kauheeta ollu ku laulaminen! Pojulla on lupa olla laulamatta koska eihän ketään pakoteta. Eilen repes itkee kerhossa, koska kaverit kehtas huutaa 5 pientä ankkaa-laulussa liian kovaa KVAAk! Että sellasta, taitaa olla pientä huomion hakua ilmassa ja taantumista vauvan takia. Oon yrittäny muistaa antaa huomiota ihan yhtä paljon isoveikallekin, mutta tottahan se on että varmasti Pojun silmissä näyttää siltä että äiti on vauvan kanssa koko ajan. Lupasinkin mennä Pojun kanssa kahdestaan uimaan joku päivä, Ukko saa hoitaa vauvan  ja me mennään polskii. Poju innostu ihan hirveesti :D! Sillä on muutenkin joku herkkyskausi menossa, itkee ihan pienistä jutuista. Mut onhan meille sattunu ja tapahtunu paljon, joten vois olla aika jo pysähtyy sen tärkeimmän ääreen, perheen <3.

Omaa aikaa, vihdoin...
Viikon päästä pääsee äippä ja iskä viettää vapaa-aikaa kahdestaan, kun muksut menee hoitoon serkuksille :). Mukavaa, mutta samalla omatunto kolkuttaa ja eniten se mitä muut ajattelee, vaik sillä ei oo peen väliä. Ihme juttu, et tällasiakin miettii ihan turhaan. Mietin et onko neiti liian pieni yökylään ja miten sillä menee, mut luulen että turhat on mun huolet. Toinen nukkuu melkein koko yön heräämättä ja pääosin päivät syö ja nukkuu, siis helppo tapaus. Mulla vaan alkaa olee pälli täys ja tarvii tuulettua sekä aikuista seuraa. Mä oon nauttinu ja tuun nauttii kotiäitiydestä, mut mä tarviin jtn omaakin. Vielä mtn omaa kun ei oo ehtiny olemaan, ni sen huomaa! Et senkus vaan moralisoitte, ei kiinnosta! Jos mä voin hyvin, mun lapsetkin voi hyvin :D!

Kiire?
Välillä tuntuu et on kiire, vaik ei oiskaan kiire, siis vaan tunne siitä. Mitään ei ehdi, koskaan tai ainakaan mtn tekemään loppuun asti kunnolla. Mä oon ottanu tavoitteeksi yrittää jättää "kiire" pois. Siis tottakai on asioita jotka täytyy hoitaa ja muuta, mutta yritän hoitaa nekin niin ettei olisi kiire ja yhden asian kerrallaan. Mä olen nimittäin lahjakas tekemisten kerääjä, tuota vähän ja tuota, sitten tonne ja tota....Tuntuu ettei mitään muuta välillä olekaan kuin kiire (jep, jopa kotiäidilläkin). Joten jatkossa kiire ja sen tunne-heihei! Vielä kun saisin kaupanpäällisenä paremman muistin, ni hommahan toimis kuin unelma :D!

Ei kommentteja: