Decoupage-lampunvarjostin

Kirppikseltä löydetty jalkalamppu sai uutukaisen ilmeen decopage-tekniikalla. Varjostin oli alunperin tuollainen kiiltävä valkoinen ja tylsä...Joten kun tuossa yksi päivä kaupassa käydessä osui silmiin Marimekko-servettejä hienolla kuviolla, sain idean varjostimen koristeluun. Varjostin saisi ehkä olla aavistuksen isompi lamppuun, mutta välttää nyt toistaseksi näinkin. Valmiina lamppu näyttää tältä päivänvalossa ja valo päällä.

 

Hiukan tärähtänyt tuo päivänvalo kuva, mutta eiköhän siitä selvän saa. Aavistuksen harmittaa, kun nuo liitoskohdat paistaa hiukka läpi. Mutta harjoitus tekee mestarin, kunhan löydän uuden vähän isomman varjostimen, niin pääsen korjaamaan virheen :).

Villakangastakki

 

 Villakangastakkikin alkaa valmistumaan, vihdoinkin. Muutamaa juttua vaille valmis. Tästä piti alunperin tulla viitta raskausajaksi, mutta jotenkin ei ollut aikaa..??

Meidän ihmeet

Tulin tässä mietiskelleeksi ja katselin samalla lapsosiamme. Olen niin onnellinen, että meille on annettu nämä kaksi kullanmurua elämäämme <3. Vaikka ei mikään helppo urakka ole ollutkaan. Poju on syntynyt 2004 syksyllä hyvin toivottuna ja kauan odotettuna, selittämättömästä lapsettomuudesta kärsien. Vaikkakaan emme vielä hoitoihin ehtineet, niin niitä kovasti jo mielessä pyöriteltiin ja olimme varaamassa aikaakin. Iloisena uutisena otimme raskauden vastaan, me kun emme sitä voineet suunnitella, että juuri nyt aion tulla raskaaksi. Meidän ensimmäinen ihme <3! Pojun vauva-aika ei ollut ruusuista ja ihanaa vauvantuoksuista arkea...vaan tuli koettua koliikin parissa vietetyt itkut ja valvotut yöt. Ei siinä paljon osannut nauttia vauva-ajasta. Mitä isompi Pojusta on tullut, sen helpompaa ja ihanampaa on ollut yhteinen aika. Pojun jälkeen, meille olisi ollut uusi vauva tervetullut melkein samontein. Mutta vaan kun ei, lapsettomuudesta kärsimme edelleen, niin oudolta kuin se kuulostaakin yhden lapsen äitinä kun olin jo. Uteliaille kyselijöille toisesta lapsesta tuli välillä sanottua pahastikin...2006 jouluna tulin raskaaksi ja sain keskenmenon rv 9. Kättärillä lohdutus oli vain taputus olkapäälle ja se että 25% naisista saa keskenmenon, no johan helpotti, eli ei. Ihme että selvisin mieli edes jotensakin terveenä tästä. Henkisesti olin jo riekaleina ja edessä häämötti lapsettomuushoidot. Perhesuunnittelupoliklinikalla tuli käytyä kerran jos toisenkin vuosien 2007-2009 välillä. On käyty läpi ovisten tikuttelut, clomit, hormoonipiikittelyt, ajoittelut, juostu ultrassa sekä inseminaatiossa. Kellekään ei juuri puhuttu näistä, sen verran oli kipeä aihe. Eikä näistä edes tulosta tullut, kierto oli normaali, munasolut kypsy kuin kuuluikin, Ukossa ei vikaa, joten raskauden olisi pitänyt olla mahdollista. Kyrsiintyneenä kaikkeen ramppaamiseen klinikalla, pidimme taukoa ennen ivf-hoidon aloittamista. Samaan aikaan suunnittelimme reissua Australiaan maaliskuussa 2009. Ivf-hoito olisi alkanut huhtikuussa. Reissuun oli tarkoitus lähteä 13.3 ja 12.3 tein positiivisen testin. Ei auttanu muu kuin lähteä reissuun ja toivoa parasta, Typy teki matkaa meille. Samalla pelko persiissä, että koko homma menee puihin. Mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja Typy tuli meille marraskuussa. Meidän toinen ihme <3! Olemme siis hyvin onnellisia näistä ja omasta puolesta lapsiluku on passeli :), tosin jos näin kovilla todennäköisyyksillä mennään, ni okei tuu vaan kolmas ihme! Se ois sitten joskus vuonna 2015 :D ja mä oisin ihan liian vanha äidiksi, ainakin omasta mielestä. Joten näillä mennään, kahden ihmemussukan voimalla!

Unelmia todeksi...

Vihdoinkin se on mahdollista ja tulee toteutumaan :). Meille tulee lähiaikoina uusi sohva, tänään käydään todennäköisesti tilaamassa se ihanuus. Ja ei, se ei olekaan tuo sohva josta aiemmin laitoin kuvan. Livenä se sohva oli auttamattoman pieni, eikä kätisyyttä voinutkaan muuttaa. Sohva joka meille tulee on kulmasohva divaanilla. Tummanruskea väriltään jos nyt tinkisimme sitten hiukan kankaan kestävyydessä, pituutta sohvalla olisi muhkeat 3,6m, toisessa reunassa kulmasohvana 2,25m ja toisessa reunassa 1,6m divaaniosa. Siis justiin sellanen löhösohva, et oksat pois. Ei malttais odottaa...Mä oon haaveillu uudesta sohvasta,hmmm sellaset 10 vuotta. Joten mähän oon ihan täpinöissä =). Nyt tartteis sitten uudelleen sijoittaa vanhat sohvat, ei ketään tartteis 3 hengen sohvaa ja kahta nojatuolia nahkasena?

Posetusta

Pakko on tyrkätä kuva 7kk Mosulinposulista, kun noin sadasta kuvasta ees yksi on julkaisukelpoinen :D. Saas nähä kuin ukon käy tulevissa näyttelyissä, se on menny venähtämään isoksi 34cm on jo säkäkorkeus :O!

Lämmintä ylle.

Alottelin eilen ompeluita ajatuksena tehdä itselle villakangastakki, kun muistin että jossain kätköissä on harmaata villakangasta juuri sopiva määrä takkiin. No ahkerasti aloittelinkin kaavojen tekemisellä ja kankaan leikkuulla, huomatakseni että liimakangasta on liian vähän. Tuossa ne nyt sitten odottaa, että pääsen käymään kangaskaupassa. Ja kun ei itelle voinu takkia tehdä, päätin tehdä koiralle. Mossemiäs sai uuden hienon manttelin jostain iänikuisesta teddykarvasta, jonka löysin kaapin perukoilta, mut hiano tuli :)! Tässä MOsse-mannekiini ja uusi mantteli. Kaulusta ompelin hiukan tiukemmalle, ettei repsota enää noin alhaalla...

Kaikille ystävillemme toivotamme:

 

"Mä en tykkää Jeesus-laulusta!"

Tokaisi Poju kun oli ekaa kertaa ollu srk-kerhossa...Jep, siis loistavaa :D. Ihan kiva shokki ollu hoitsuille kerhossa, kun poika repee itkemään kun lauletaan jumalan kämmenellä. Pelästyivät oikeesti et on joku hätänä. Poikahan ei siis vaan tykkää laulamisesta ja tuo laulu ilmeisesti toi mieleen vähän aikaa sitten olleet hautajaiset. Unohdin sanoo Pojun antipatiasta laulamista kohtaan (laulaa kyllä itekseen vaikka mitä). Juteltiin kerhon jälkeen ja oli kuitenkin ollu kivaa siellä ja sai syödä eväitä ja kaikkee. Ei mitään muuta kauheeta ollu ku laulaminen! Pojulla on lupa olla laulamatta koska eihän ketään pakoteta. Eilen repes itkee kerhossa, koska kaverit kehtas huutaa 5 pientä ankkaa-laulussa liian kovaa KVAAk! Että sellasta, taitaa olla pientä huomion hakua ilmassa ja taantumista vauvan takia. Oon yrittäny muistaa antaa huomiota ihan yhtä paljon isoveikallekin, mutta tottahan se on että varmasti Pojun silmissä näyttää siltä että äiti on vauvan kanssa koko ajan. Lupasinkin mennä Pojun kanssa kahdestaan uimaan joku päivä, Ukko saa hoitaa vauvan  ja me mennään polskii. Poju innostu ihan hirveesti :D! Sillä on muutenkin joku herkkyskausi menossa, itkee ihan pienistä jutuista. Mut onhan meille sattunu ja tapahtunu paljon, joten vois olla aika jo pysähtyy sen tärkeimmän ääreen, perheen <3.

Omaa aikaa, vihdoin...

Viikon päästä pääsee äippä ja iskä viettää vapaa-aikaa kahdestaan, kun muksut menee hoitoon serkuksille :). Mukavaa, mutta samalla omatunto kolkuttaa ja eniten se mitä muut ajattelee, vaik sillä ei oo peen väliä. Ihme juttu, et tällasiakin miettii ihan turhaan. Mietin et onko neiti liian pieni yökylään ja miten sillä menee, mut luulen että turhat on mun huolet. Toinen nukkuu melkein koko yön heräämättä ja pääosin päivät syö ja nukkuu, siis helppo tapaus. Mulla vaan alkaa olee pälli täys ja tarvii tuulettua sekä aikuista seuraa. Mä oon nauttinu ja tuun nauttii kotiäitiydestä, mut mä tarviin jtn omaakin. Vielä mtn omaa kun ei oo ehtiny olemaan, ni sen huomaa! Et senkus vaan moralisoitte, ei kiinnosta! Jos mä voin hyvin, mun lapsetkin voi hyvin :D!

Kiire?

Välillä tuntuu et on kiire, vaik ei oiskaan kiire, siis vaan tunne siitä. Mitään ei ehdi, koskaan tai ainakaan mtn tekemään loppuun asti kunnolla. Mä oon ottanu tavoitteeksi yrittää jättää "kiire" pois. Siis tottakai on asioita jotka täytyy hoitaa ja muuta, mutta yritän hoitaa nekin niin ettei olisi kiire ja yhden asian kerrallaan. Mä olen nimittäin lahjakas tekemisten kerääjä, tuota vähän ja tuota, sitten tonne ja tota....Tuntuu ettei mitään muuta välillä olekaan kuin kiire (jep, jopa kotiäidilläkin). Joten jatkossa kiire ja sen tunne-heihei! Vielä kun saisin kaupanpäällisenä paremman muistin, ni hommahan toimis kuin unelma :D!

Uusiokori valmiina

Jepajee! Parit päivät siihen menikin, mutta nyt se on valmis :). Tällainen siitä sitten tuli. Sormenpäät on hellänä...Pitäis toinenkin kori väsätä jossain vaiheessa, mut saas nähdä saanko aikaiseksi. Hankalinta oli saada reunat tasaisiksi ja napakoiksi.

Kyläkirppiksen satoa :)

Pojulla oli tänään kerho, joten mammalla oli aikaa kierrellä kaupungilla :). Kyläkirppikseltä tarttui mukaan lasipurkki, lamppu ja koristekukkaruukku. Eikä verottanu kukkaroakaan paljoa, vaan 6€ kaikki.

Haaveilua

Jos oisin rikas, niin meille tulisi heti tällainen ihanuus sohva Maskusta kotiin <3. Divaani-nahkasohva, nahkaa siksi kun löytyy koira ja pari lasta :D. Ja ehkei kummiskaan valkoinen, musta vois olla meiän juttu ennemmin juuri edellä mainituista syistä. Vaikka valkoseen mä oon enemmään ihastunu...

Pää pursuaa muutenkin ideoita ja haaveita vaikka kuinka. Kylpyhuone kaipailee hyllyjä, mattoja olohuoneeseen, Pojun huoneeseen kirjahylly ja pöytä yms. Mutta kun ei oo siunattu kärsivällisyydellä, vaan kaikkimullehetinyt, niin ärsyttää kun ei voi tehdä asioille mtn...

*Kahvipusseista uutta*

Käsityöt jatkuu :), eilen sain inspiksen vihdoinkin alkaa silppuamaan kahvipusseja, jotta niistä syntyisi jotain uutta. Leikkelin avatut kahvipussit 4 osaan leveyssuunnassa pitkittäin ja niistä ois tarkotus ommella pötköjä, joista punon korin. Korien sijoituspaikaksi ajattelin kylpyhuoneen, koska tässä rahapulassa mulla ei oo varaa ostella mitään. Siis säilytys käyttöön :). Nyt onkin sitten ompeluhommia, kaksi kassillista silppua tartteis ommella pötköiksi ja siinä sivussa hoidella lapset ja koti...Jep, hyvin mä vedän, onhan sitä pahemmastakin selvitty. Ja kun saa yhden kassillisen melkein tyhjäksi, siis ommeltua pötköiksi, näyttää lopputulos tältä. 

Ja nuo pötköt tulee pohjaan n.16kpl, pohjaan tarvitsee vielä 10 pötköä näiden kanssa ristiin. Sen jälkeen teen rinkuloita, joista tehdään reunat korille. Eli vielä on paljon hommaa jäljellä. Oon yhden kerran tehny kahvipusseista korin ja siihen tein kaksi kertaa leveämpiä suikaleita, eli kahvipussit oli puolitettu kahtia. Nyt taitaa tulla näpertämistä enemmän...

Huomentapäivää

Aamu alko aikasella herätyksellä...HUooh! Ukko oli sitten joko tyrkänny herätyksensä puhelimesta kiinni tai unohtanu laittaa kokonaan herättämään. Heräs työkaverinsa soittoon ja tuli Ukolle hiukka kiirus...No mun piti nousta sitten koiran lenkityshommiin 6 reikäleipä, yleensä ei mun homma...Ja eihän tuolla tuiskussa rämpimisen jälkeen uni tuu, joten nyt tartteis kehitellä tekemistä. Mut jotenkin ei vaan hotsita.

Äippä kävi eilen kattomassa mun saumuria, ku valittelin sen vetelevän huonosti eteenpäin. Ja meinasin jo viedä korjattavaksikin johonkin huoltopaikkaan. Onneksi en vieny, konehan kaipas vaan perusteellista putsausta. Sisältä löytykin sitten parit superlonit ja pölyä sekä likaa ylettömästi. Pari tuntia rassailtiin konetta puhtaaksi ja rasvattiin oikeen huolella (tai siis äippä putsaili...), ni johan rupes kuulostaa paremmalta. Teki ihan siistiä jälkeäkin :)! Nyt tarvii kaivella taas kankaat esiin ja alkaa suunnittelee mitä niistä tekis. Koiruus saa ainakin jonkun vaatteen ja lapsillekin on saumurilla iisimpi tehdä vaatetta :D!

Ja ihme tapahtui myös eilen, meiän keittiön ovet saapui! Ja joo, eihän sieltä ikinä oo tullu kaikkia mitä piti, joten oli väärän kokoset laatikon etulevyt, kahvat puuttuu ovista ja yhet saranat oli merkattu laitettavaksi väärään paikkaan...Että ei oo keittiö vieläkään valmis...Kuvan laitan vasta valmiista, mutta voin jo sanoo et huimasti valkoset ovet valaisee koko kyökkiä, vaikkei niissä kahvoja olekaan :D! Sisustusintoa olis, muttei rahaa. Eilen ostin makkariin samanlaisen kaihtimen, kuin keittiössä on. Riisipaperikaihdin yllätti mut todella, luulin että siitä ehkä näkyy läpi ja ei oiskaan hyvä, mut toisin kävi. Se antaa kyllä valoa läpi, mut siitä ei nää läpi.

Viime viikon piristys. Osaa miehet muuten joskus yllättääkin :), sain Ukolta tällasen tässä yks päivä <3. 

Viikonloppuna on Typyn ristiäiset ja paljon puuhaa siis. En oo vielä ostanu ees leivontatarpeita ym. Eikä mulla ole mitään kivaa vaatettakaan laittaa päälle juhliin. Ja tajusin just ettei muuten ole tuolla Pojullakaan. Vaateostoksille joutuu siis lähtee...Onneksi mun ei tartte huolehtia kakuista olleskaan, vaan Typyn kummitädit on lupautunu hoitaa sen puolen :). Muuta  tarjottava ois sitten karjalanpiirakat, keksit, mehua, kahvi/tee ja joku muu pikku suolanen. Tilaisuus joudutaan pakon sanelemana pitää srk-talolla, koska vieraita on tulossa n.55 hlö. Siis tässä on vaan sisarukset perheineen, vanhemmat ja lähimmät sukulaiset :O. Meillä ei siis koskaan pidetä mitään pieniä kekkereitä...Puuhaa riittää muutenkin, tänään on Pojun eskariin ilmottautuminen, huomenna Mossen eläinlääkäri, torstaina Poju kerhoon. Jos sitten pe ottais ihan vaan rennosti...